Selailin tänään huvikseni ruokablogeja. Parhaimmissa blogeissa ohjeet on avattu yksinkertaisesti ja selkeästi, myös mausteiden käyttöä ja suhteita on pohdiskeltu hyvin. Lueskelin sen jälkeen omia ohjeitani ja mitään näistä selkeyden piirteistä en löytänyt ohjeista. Jos on tottunut ruuanlaittaja, ohjeeni voivat toimia hyvinä virikkeinä, kun apua ei tarvitse niin paljon. Jos joku lukija huomaa kiinnostava ohjeen, muttei oikein tajua siitä toteutuksesta mitään niin voi huikata. Ensisijaisesti olen tarkoittanu ohjeet itselleni päiväkirjaksi ja toissijaisesti sitten ystäville, mutta ikävää jos joku muukin haluaisi ohjeita kokeilla, muttei hasardin ulkoasun vuoksi siihen pysty.
Toinen asia mikä ei liity millään tavalla ruokaan (ellei ole sitten kannibaali) on ihmisten hissikäyttäytyminen. Se pohdituttaa minua. Monen kerroksen hissimatkat ventovieraiden kanssa saavat minut aina miettimään, että pitäisikö sille toiselle nyt sanoa jotain, kun molemmat ovat pienessä tilassa usean minuutin ajan. Odottaako joku, että sanon jotain? Miksi hissikulttuurin pitää olla niin vaivaannuttavaa?
No "onneksi" omassa talossani ei ole hissiä, joten tähän ongelmaan törmään vain vieraissa. Ongelmista pinaattilettujen tekemiseen. Katselin netistä perusohjeita ja niissä kaikissa oli yllättävän vähän jauhoja. Itse lisäsin hieman jauhojen määrää, mutta aluksi letun paisto ei ottanut onnistuakseen. Kun säädin lämmön pienemmälle, keskiasteelle, ja annoin lettujen paistua pitkään pannulla, rakenteesta tuli kiinteä. Jos niitä yritti ottaa vähänkään liian aikaisin, ne murenivat. Eli jos paistaminen tuntuu hankalalta, kannattaa lämpötilaa pienentää ja antaa pinaattilettujen olla kauemmin pannulla kuin normaalien lettujen.
Letuista tuli maukkaita. Söimme niiden kanssa hummusta, johon sekoitin vielä avokadon sekä juustoraastetta ja puolukkamurskaa sokerilla. Toimiva yhdistelmä, kannattaa kokeilla!
Toinen asia mikä ei liity millään tavalla ruokaan (ellei ole sitten kannibaali) on ihmisten hissikäyttäytyminen. Se pohdituttaa minua. Monen kerroksen hissimatkat ventovieraiden kanssa saavat minut aina miettimään, että pitäisikö sille toiselle nyt sanoa jotain, kun molemmat ovat pienessä tilassa usean minuutin ajan. Odottaako joku, että sanon jotain? Miksi hissikulttuurin pitää olla niin vaivaannuttavaa?
No "onneksi" omassa talossani ei ole hissiä, joten tähän ongelmaan törmään vain vieraissa. Ongelmista pinaattilettujen tekemiseen. Katselin netistä perusohjeita ja niissä kaikissa oli yllättävän vähän jauhoja. Itse lisäsin hieman jauhojen määrää, mutta aluksi letun paisto ei ottanut onnistuakseen. Kun säädin lämmön pienemmälle, keskiasteelle, ja annoin lettujen paistua pitkään pannulla, rakenteesta tuli kiinteä. Jos niitä yritti ottaa vähänkään liian aikaisin, ne murenivat. Eli jos paistaminen tuntuu hankalalta, kannattaa lämpötilaa pienentää ja antaa pinaattilettujen olla kauemmin pannulla kuin normaalien lettujen.
Letuista tuli maukkaita. Söimme niiden kanssa hummusta, johon sekoitin vielä avokadon sekä juustoraastetta ja puolukkamurskaa sokerilla. Toimiva yhdistelmä, kannattaa kokeilla!
Pinaattilätyt
3 munaa (voi tehdä myös ilman munia)
0,5 l hilja-maitoa/ksoijamaitoa
1,5 dl soijajauhoja
1,5 hirssijauhoja
3 rkl persilijaa tuoreena
1 tl chiliä ja rakuunaa
2 tl mustapippuria
1 rkl suolaa
(2 rkl parmesaania/muuta juustoa)
1. Vatkaa munat vaahdoksi, sekoita mausteet, juustoraaste, maito ja lopuksi hiljaa lisäillen jauhot.
2. Paista letut öljyssä. Anna lettujen paistua kunnolla, sillä ne vaativat pidemmän paiston kuin perusletut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti